Miten me selviydymme?

Ensimmäinen huoli tai konkreettinen sairauden oire mahdollisesta alkavasta tai jo alkaneesta omaishoitotilanteesta voi laukaista perheessä kriisin, joka koskettaa jokaista perheen jäsentä. Vahvistus pelolle konkretisoi kriisin kokemuksen perheessä tilanteessa, jossa perheelle annetaan  ensitieto sikiön tai lapsen sairaudesta tai vammaisuudesta ensimmäistä kertaa.  Ensitiedoksi voidaan lukea myös lapselle tai nuorelle ensikertaa kerrottu tieto hänen vammasta tai sairaudestaan, jolloin kriisi voi käynnistyä perheessä uudelleen.


Lapsen diagnoosin tai erityisyyden tunnustaminen on osittain helpotus, on luonnollista, että se sisältää myös paljon pelkoa ja epävarmuuden tunnetta. Normaalia on, että diagnoosin jälkeiset ensimmäiset kuukaudet käynnistävän harmaan kauden, jopa vuodet, jotka kuluvat ohitse niitä huomaamatta. Näiltä ajoilta voi olla vain vähän muistikuvia, kun luonnollisesti kaikki huomio on kiinnittynyt lapsen hoitamiseen, palveluiden kartoittamiseen sekä niiden käyttöön, tiedon etsimiseen ja sen hakemiseen.


Epäonnistumisen kokemukset, vastoinkäymiset ja oikeuksista kiinnipitäminen saattavat laukaista tunteen siitä, että arki on energiaa vievää ja palveluiden tarjoajat ovat vastapuolella tai tahallaan hankalia. Voi tulla tunne siitä, että täytyy ryhtyä taistelijaksi, jotta perhe voi selviytyä arjestaan. Taistelijaksi on luonnolista ryhtyä, mutta esimerkiksi avun hakeminen, tukeutuminen muihin samankaltaisessa elämäntilanteessa oleviin ja aika auttavat löytämään perheen omanlaiset selviytymiskeinot.